Mitä itse ajattelen seksuaalisuudesta, miten siitä on puhuttu esimerkiksi koulussa, mitä uskomuksia on ollut, miksi lähdin opiskelemaan seksologiaa? Mitkä muut ammatit ovat houkutelleet?
Seksologia on valtavan mielenkiintoista ja opiskelu on todella innostavaa! Monesti huomaan kuitenkin ajattelevani, että tämä on niin laaja alue ja apua, miten ehdin oppia kaiken!? Onneksi jokin järjen ääni kertoo, että ei voi eikä tarvitse tietää kaikesta kaikkea. Lohdullista on myös, että tämähän on koko elämän mittainen matka. Asiat muuttuu ja kehittyy, uusia asioita tulee jatkuvasti. Kun stressi opiskelusta meinaa yltyä, yritän tyynnytellä itseäni ajattelemalla, että kaikki aikanaan.
Mitä itse ajattelen seksuaalisuudesta? Seksuaalisuus on osa ihmistä, ihan koko elämän ajan. Mielestäni seksuaalisuudesta ja sen osa-alueista pitäisi keskustella enemmän. Jokaisen pitäisi saada tietoa seksuaalisuuden teemoista ikätason mukaisesti. Mielestäni asioista vaikeneminen ei ole vaihtoehto. Se että jättää kertomatta nuorelle esimerkiksi ehkäisyvaihtoehdoista, ei taatusti edesauta nuoren valintoja tai tekemisiä elämässä. Seksuaalisuus on tärkeä osa elämääni, haluan pitää siitä huolta. Seksuaalisuus muuttuu iän myötä, se on aivan normaalia. Se mitä ajattelin 10 vuotta sitten, voi olla aivan eri mitä ajattelen nyt.
Miten seksuaalisuudesta, esimerkiksi seksistä puhuttiin koulussa? Pohjustukseksi kerron, että olen käynyt ala-asteen 2000-luvulla, eli noin 20 vuotta sitten. Lukion aloitin vuonna 2010-luvulla. Minulla on erittäin hatarat muistikuvat ala-asteen seksuaalikasvatuksesta. Muistan että katsoimme jonkin opetusvideon, tai parikin erilaista. Opetus keskittyi ehkä enemmänkin siihen, miten tullaan raskaaksi ja miten sitä ehkäistään. Muistan että yläasteen terveystiedon tunneilla puhuttiin jotakin seksuaalisuudesta, mutta hyvin vaivaannuttavaa se oli. Muistelen että lukiossa oli jo hieman paremmin asiat, seksuaalisuudesta puhuttiin useammissakin oppiaineissa. Eli muistikuvat koulun seksuaalikasvatuksesta on aika huterat.
No kuitenkin, parantamisen varaa olisi ollut ja ainakin itse olisin kaivannut tietoa paljon enemmän. Olisin myös kaivannut avoimempaa ja asiallista keskustelua. ’’Pelottelu’’ raskaudella tai seksitaudeista, jätti lähinnä huonon mielen. Muistan että lapsuudessa oli joitakin vääriä uskomuksia muun muassa siitä, milloin voi tulla raskaaksi.
Omista koulu- ja opiskeluajoista ei ole vielä kulunut ikuisuutta (vaikka jonkun korvaan voikin siltä kuulostaa) joten pystyn hyvin muistamaan miltä tuntui olla lapsi ja nuori. Toki aika on muuttunut sitten 2000-luvun, mutta uskokaa tai älkää, muistan tai luulen muistavani sieltä paljon asioita!
Ehkä se mitä toivoisin nykyiseltä koulu- ja opiskelumaailmalta, olisi se, että seksuaalisuudesta puhuttaisiin enemmän. Asiat asioina, kerrotaan todenmukaisesti ja oikeilla termeillä. Annetaan lapsen tai nuoren kysyä. Jos lapsi tai nuori kysyy, ei pelätä kertoa. Vastataan siihen mitä lapsi kysyy, hänen ikätason mukaisesti. Lapsi ja nuori rakentaa käsitystään pikkuhiljaa. Otetaan myös puheeksi. Esimerkiksi nuorten kanssa olisi tärkeää keskustella seksuaalisuuden teemoista. Jo se kertoo nuorelle, että on lupa kysyä ja kertoa omista ajatuksista.
Miksi lähdin opiskelemaan seksologiaa, miksi minusta tulee seksuaaliterapeutti? Kävin sosionomin opinnoissani seksuaaliterveys nimisen kurssin. Pieni innostuksen siemen lähti itämään. Olin pohtinut myös, että haluaisin jossain kohtaa opiskella lisää, ehkä psykoterapeutiksi. Pikkuhiljaa kuitenkin aloin pohtia myös seksuaalineuvoja opintoja vaihtoehtona. Sitten koitti eräs loppukesän päivä, jolloin päätin laittaa hakemuksen seksuaalineuvojakoulutukseen. Siitä alkoikin sitten matkani seksologian maailmaan! Valmistuin seksuaalineuvojaksi 2021. Suunnittelin että jatkaisin myöhemmin opintoja seksuaaliterapian puolelle. Lopulta päädyin aloittamaan seksuaaliterapiaopinnot aiemmin kuin olin alun perin miettinyt. Muistan että oltiin perheemme kanssa ajamassa (kaiketi mökiltä?) kotiin, kun mieleeni juolahti, entäs jos sittenkin opiskelisin nyt vanhempainvapaalla ollessani. Se idea piti ja tässä sitä ollaan!
Olen ehkä aina jollain tapaa haaveillut terapeutin työstä. Se on ollut mielessä ja pilkahdellut aina välillä. Olen kyllä haaveillut paljon muistakin ammateista. Sosionomiksi lähdin aikoinaan opiskelemaan, koska tuntui että ala tarjoaa paljon vaihtoehtoja, ala tuntui minulle sopivalta. Mitä muuta minusta sitten piti tulla? Pienenä halusin näyttelijäksi, laulajaksi tai muun muassa lastentarhanopettajaksi. Jälkimmäinen on osittain sittemmin toteutunut. Haaveilin pitkään myös poliisin ammatista. Kesken sosionomi opintojen hainkin koulutukseen, oikeastaan aika hyvällä menestyksellä. Opiskelupaikka jäi kuitenkin muutamista pisteistä kiinni. Päätin että haen uudestaan, kunhan valmistun sosionomiksi. En kuitenkaan hakenut. Harmittaa ja edelleen vielä mietin entäs jos olisin hakenut uudelleen. Olen kuitenkin tyytyväinen nykytilanteeseen, valmistunhan yhteen unelma-ammateistani, seksuaaliterapeutiksi! <3